Matkakertomus serkusten reissusta Aasiaan

Toiseksi viimeinen lomapäivämme alkoi samoissa merkeissä, kuin aiemmat aamut - Aamupalalle ja altaalle aurinkoon. Vaikka aurinko ei täysin kirkkaalta taivaalta paistanutkaan, viihdyimme altaalla useamman tunnin. Kun alkoi taas aurinko kärventää liiaksi, päädyimme sisätiloihin punttisalin puolelle. Treenin jälkeen vähän välipalaa ja suunnaksi Emirates Mall. Tämä ostoskeskus on kuuluisa siitä, että sen sisältä löytyy laskettelurinne.

Kuljeskeltuamme ostarissa aikamme päätimme että olisi taas viisain saada sapuskaa naamariin. Tsekkailimme ostarin ravintolan läpi ja päädyimme paikkaan jossa oli hyvän kuuloisia salaatteja. Salaatit nassuun ja takaisin kiertelemään. Taas tehtiin jokunen löytö ja huoli siitä kuinka rinkka mahtuisi kiinni alkoi kevyesti hiipiä takaraivoon.

Ostarissa oli elokuvateatteri, ja hetken pähkäilyn jälkeen päätimme mennä katsomaan Mirror mirror –nimistä leffaa. Leffalipunhinta oli 7€.

Löysimme myös karkkikaupan…

Leffa oli hassusävytteinen lumikkitarina tähtinäyttelijänään Julia Roberts. Ihan viihdyttävää, joskin aika hupsua. Erikoisuus löytyi leffan lopusta, kun näyttelijät intoutuivat aivan random hetkellä tanssimaan ja laulamaan Bollywood meiningillä. Siinä sitten tuijoteltiin Liisin kanssa toisiamme ja arvuuttelimme, lieneekö leffan loppu joka maassa erilainen. Ei meinaan ihan uponnut meihin suomalaisiin.

Kello läheni kahdeksaa, ja päätimmekin pikkuhiljaa suunnata takaisin hotellille tsekkaamaan kuinka ne rinkat lopulta menisivät kiinni. Edessä siis finaali-pakkaaminen…Kumma kyllä kaikki mahtui mukaan. Tuliaisia myöten.

Iltapalaksi tempaisimme muutamat hedelmät. Sitten vaan viimeistä yötä nukkumaan hotellimme pehmoiseen sänkyyn.

Ti 3.4

Seuraavana aamuna heräsimme jo kahdeksalta, koska Hannen oli ehdittävä klo 9.30 alkavaan jumppaan. Kävimme aamupalalla jossa vielä kerran saimme hämmästellä ornage-juicea (kyllä, näin se oli kirjoitettu), paistettua riisiä, currykastikkeita, croisantteja ja muuta mukavaa. Om nom…

Yhdeksän aikaan Liisi jäi hotellille rasvailemaan kärähtänyttä nahkaansa ja Hanne suuntasi 200m päässä sijaitsevalle kuntosalille jumppaamaan. Jumppatunnille osallistui ohjaajan lisäksi 3 suht ylipainoista naista. Vaikka jumppa olikin erikoinen, oli mukava saada hiki pintaan liikkumalla, eikä auringonotolla, kuten täällä yleensä.

Lauantai 31.3 valkeni Hannella jo klo 6.40, kun ei enää uni tullut silmään. Siispä tietokone esille, ja pitkästä aikaa pääsi kurkkimaan mitä kavereille kuuluu. Siis facebook toimii taas ja blogikin päästään nyt päivittämään itse.

Liisi nousi kahdeksan jälkeen ja pikkuhiljaa suuntasimmekin aamupalalle. Aamupala oli mielestämme oikein hyvä ja monipuolinen. Myöhemmin hoksasimme että se myös muuttuu joka päivä.

Aamupalan jälkeen kävimme pyörähtämässä ruokakaupassa, josta ostimme vettä ja välipaloiksi hedelmiä ja jogurttia. Sitten Hanne palasi hotellille ottamaan arskaa ja Liisi suuntasi lähellä sijaitsevaan ostariin metsästämään itselleen bikineitä. Kartanluku ei ole ollut Liisi vahvuuksia täällä Dubaissa, joten ostariin ei ollutkaan ihan niin helppo löytää, osittain varmasti siksi että Liisi lähti aluksi totaalisen väärään suuntaan.. Onneksi ihmiset ovat olleet täälläkin erittäin ystävällisiä ja saivat neuvottua Liisin oikeaan paikkaan.

Sopivia biksuja ei kuitenkaan löytynyt, joten Liisin oli tyytyminen auringon ottoon mustissa alusvaatteissa. Onneksi altaalla ei ole liiaksi ryysistä, niin tämäkin vaihtoehto käy.

Ja noppakäsi oli iskussa.

Oleilimme yhdessä altaalla seuraavat 3-4tuntia. Aurinko paistoi välillä, ja välillä oli täysin pilvistä. Lämpötila oli kuitenkin niin miellyttävä, ettei pilvet paljoa menoa haitanneet. Kolmen aikaan Hanne intoutui poikkeamaan kuntosalilla, jossa törmäsikin filippiiniläiseen tyttöön. Tyttö kertoilikin mitä Dubaissa kannattaa tehdä ja päädyimmekin lähtemään illaksi Dubai Mall –ostarille.

Olipa ihana kun sai laitettua itsensä nätiksi pitkästä aikaa. Ja hyvä että laitettiin, oli meinaan sen verran korea ostari, että olisi ehkä tullut vähän sanomista jos olisi perus reissuvarustuksessa lähdetty sinne sohlaamaan.

Ostarissa päädyimme syömään TGI Fridaysiin. Ei hassumpi valinta. Ruoka kanaburgeri ja Hannen Enchilladat maistuivat oikein hyvältä ja parvekkeella istuessammme pääsimme nauttimaan musiikki-vesi-valoshowsta. Show muistutti Vegasin Bellagion showta, mutta oli vielä upeampi (tottakai täällä kaikki on vielä vähän hienompaa!)

Syönnin jälkeen lähdimme kiertämään ostaria tarkemmin. Liikkeet olivat Dolce&Cabbana, Cucci, Versace –luokkaa, mikä saikin Liisin toteamaan että: ”Voin kertoo, että tästä paikasta en tule ostamaan yhtään mitään”. Väärin meni taas. Löysimme molemmille tutun New Yorker vaatekaupan, jossa vierähtikin sitten tovi. Hintaluokan ollessa sopuisa ja valiokoima miellytti molempia - mukaan tarttuikin aika nippu vaatteita, mukaan lukien Hannelle kahdet uudet bikinit. Entisiä kun ei vielä olekaan tarpeeksi… just just.

Ostarin sisällä oli mm luistelurata ja valtava akvaario, josta löytyi ISOJA kalasia.

Eipä tehnyt mieli mennä uimaaan näiden kaverien kanssa..

Kellon lähetessä puoltayötä, oli aika suunnata takaisin hotellille. Viimeiset metrot kun kulkevat puolenyön hujakoilla, vähän päivästä riippuen.

Kämpillä vähän iltapalaa nassuun ja unimaahan.

Sunnuntai alkoi Liisin osalta pienellä treenillä. Nukuttuaan yön käsiensä päällä,oli Hannen kädet niin makaronia, että hän päätyi altaalle kirjoittelemaan blogia. Sitten tutusti aamupalalla. Tänään tarjolla oli Liisin pitkään kaipaamaa puuroa. Kyllä maistui Hannellekin! Alkaa välillä vähän tökkiä nämä omituiset aamupalat, kuten riisiä ja currykastiketta ikuisen paahtoleivän kanssa.

Aamupalan jälkeen suuntasimme molemmat altaalle köllimään. Olihan toiveissa viettää mahdollisimman leppoisaa löhölomaaa nämä viimeiset päivät. Päivä oli taas petollisen puolipilvinen.. Hannen jumpatessa altaan reinalla, alkoi takareisissä tuntui omituista kirvelyä.. Palaneethan ne. Tänään onnistuimme molemmat käräyttämään nahkamme. Ei onneksi kuitenkaan kovin pahasti…Vielä..

Saapuessamme hotellihuoneeseen, odotti Liisiä mukava yllätys. Ihanat terveiset kotomaasta nostivat tunteet pintaan.

Herkisteltyämme hetken päätimme laittaa itsemme taas menokuosiin ja lähteä katsastamaan uusia alueita Dubaista. Tällä kertaa suuntasimme Dubai marinaan, missä oli kuulemamme mukaan kaunista, ja “lähellä” sijaitsisi myös kuuluisa Palm Beach. Satamassa olikin mukavat kävelykadut ja oikein leppoisa tunnelma.

Suunnatessamme kulkumme kohti Palmu rantaa, saimme huomata ettei Dubaissakaan ole tarkoitus liiemmin kävellä paikasta toiseen. Kävelijöillä oli pieniä hiekkaisia uria autoteiden lomassa, ja välillä oli pakko kävellä nurmi-alueiden läpi. Loppupeleissä saimme kuiten teputeltua rannalle asti. Siinä hetken nautiskeltiin ihanasta ranta maisemasta ja kahlailtiin lämpöisessä merivedessä.

Ilta pimeni ja Hannella yltyi taas nälkä. Kuumuus on tehnyt ruoka-ajat taas aivan hassuiksi. Saattaa mennä yhdeksän tuntiakin ilman nälän tunnetta, ja pelkillä pikku välipaloilla. Aikomuksenamme oli suunnata vielä Emirates Mallille syömään ja katselemaan meininkejä. Jotenkin kummasti kuitenkin päädyimme läheisen hotellin pihabaariin juomaan Mojitoja.

Mitenkähän me tähän tilanteeseen päädyttiin…

Hanne pisteli nälkäänsä herkullisen Latin ceasar salaatin mohitojen ja valkkarin kera. Liisi tempaisi pelkät kolme mohitoa tyhjään mahaan.. Fiksu veto!

Parannettuamme maailmaa hetkosen lähdimme palaamaan saapumaamme tietä pitkin kohti metropysäkkiä. Taas piti kysellä vähän neuvoa jotta löysimme perille. Kello oli jo lähes 23.00 eikä Liisi ollut syönyt koko päivänä mitään.. Tämä yhdistettynä kolmeen Mohitoon kostautui metrossa huonovointisuudella. Onneksi eräs paikallinen luovutti paikkansa Liisille, jottei hänen tarvinnut seistä koko 40min metromatkaa oksennus kurkussa.

Saapuessamme Al Karamaan hyökkäimme samantien hypermarkettiin ostamaan Liisille jotain suuhunpantavaa. Jäätelö teki kauppansa. =) Sitten vielä Burger-paikasta kanahamppari mukaan ja jo alkoi Lyyti kirjottaa. Kämpillä hetki yhteyttä kotomaahan Skypen voimilla ja taas oli unimaan aika.

Jiuzhaigousta bussi lähti klo 6.30 kohti Chengdua. Olimme lähdössä kävelemään hotelliltamme klo 5.50 kohti bussiasemaa, kun yllätykseksemme saimmekin kyydin hotellin henkilökunnalta. Hyvä niin, koska ulkona oli pilkkopimeää  ja satoi vettä. Samassa kyydissä kulki myös yksi japanilainen poika, joka kertoi olevansa yksin kiertämässä Aasiaa 9kk. Hän sanoi kärsivänsä nyt jo hieman koti-ikävää. Kysyimmekin kauanko hän oli jo reissannut – vastaus – 10päivää. Voi poika rukkaa, kovat 9kk edessä. Lohdutukseksi, ja aamupalaksi annoimme hänelle viimeisen patukan Fazerin sinistä. Olemme kuljettaneet mukanamme muutamia pikkulikööripulloja ja suklaapatukoita kiitos-lahjoina.

Bussimatka alkoi ok-merkeissä. Huomasimme että paikkamme eivät olleet vierekkäiset, vaan käytävä oli välissä. ensimmäisen puolituntia saimme kuitenkin istua vierekkäisillä paikoilla. Sitten kyytiin tuli eräs kiinalaistyttö ,jonka paikka sattui olemaan siinä missä Liisi istui. Siispä Liisin täytyi vaihtaa oikealle paikalleen. noin 40min ajomatkan jälkeen saavuimme pienelle serpentiini pätkälle, jossa on 9 tiukkaa mutkaa mäessä. Tässä vaiheessa Hannen takana istuva nainen alkoi voida pahoin. Bussiin oli laitettu pari roskaämpäriä käytävälle, ja toinen niistä sattui parahiksi olemaan juuri meidän välissämme.

Liisi oli kuitenkin hereillä, ja hyökkäsi Hannen repulle kaivamaan matkapahoinvointilääkettä naiselle. Sitten vaan jännittämään ehtisikö tabletti vaikuttamaan ennen kuin nainen oksentaisi. Ei ehtinyt… Siinä sitten istuttiin oksennuksen hajussa, ja koitettiin pidätellä omaamme. Hanne koetti käydä kysymässä kuskilta voisimmeko pysähtyä hetkeksi, jotta ämpärin saisi pestyä.. mutta kielimuuri esti ymmärryksen.

2tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme onneksi ensimmäiselle pysähdyspaikalle ja ämpäri saatiin puhtaaksi. Vessat olivat taas tuttua yhteis-meininkiä. Matka jatkui lumisissa maisemissa. Näytti tosi jouluiselta ja tuli kyllä koti-Suomi kovasti mieleen.

Aww.. joulu..

Liisin edessä oleva pulleampi pariskunta tykkäsi kovasti rouskutella Kiinassa niin suosittuja kananjalkoja (siis niitä varvas-osioita). Niistä lähtevä haju oli kutukuinkin samaa luokkaa, kuin oksennusämpärin. Yak!!

Liisin maha alkoikin reagoida kaikkiin hajuihin ja velloi loppumatkan niin,

että Liisi odotteli aina seuraavaa pysähdyspaikkaa mahaansa pidellen, eikä pystynyt syömään, eikä juomaan koko matkan aikana mitään. Hanneen matkapahoinvointipilleri oli vaikuttanut niin hyvin, että normaalista poiketen Hanne pystyi kirjoittamaan blogin bussissa. Tulipahan hyötykäytettyä tämäkin aika, eikä aina vaan vedeltyä niitä ikuisia hirsiä..

Päästyämme Chengduun oli Liisinkin olo parantunut jo reippaasti ja alas meni jopa omena. Päätimme siis kävellä hotellillemme parin putiikin kautta. Palasimme samaan ostoshelvettiin, mistä Liisi oli aiemmin tehnyt valtavasti löytöjä. Tällä kertaa Hanne intoutui hankkimaan itselleen paari vaatekappaletta ja kengät. Parin tunnin shoppailun jälkeen alkoi olla aika suunnata Nova Travellers Lodgeen, missä rinkkamme odottivat.

Päästyämme respaan, saimme mukavaa palautetta rähjääntyneestä ulkonäöstämme.. Näytimme ja haiskahdimme kuulemma siltä, kuin olisimme ottaneet muutaman lasin valkkaria. Kiitos kiitos, mutta ihan ollaan selvin päin kyllä reissattu. Annoimmekin viimeiset lakkalikööripullot henkilökunnalle kiitokseksi kohteliaista sanoista. Ei vaan henkilökunta on ollut kyllä tosi mukavaa ja avuliasta, joten ansaitsivatkin kiitoksen.

Ilta meni netissä, syöden, jumppaillen ja pakaten. Vieläkin mahtuu rinkat kiinni. Liisi kyllä joutui luopumaan useasta reissuvaatteesta.

Pe aamulla hyökkäsimme aamupalalle yhdeksän hujakoilla. Olipa ihana nukkua kunnon yöunet. =) Aamupalalla olikin kunnon jono, kun kaksi pariskuntaa oli kuuden lapsensa kanssa tilanneet juuri ennen meitä. Kiltti henkilökunta lupasi kuitenkin toimittaa meidän aamupalat ensin, jotta ehtisimme lennollemme. Nautimme taas eurooppalaiset aamupalat herkkukaakaoilla. Hetken näytti jo, että meille tulisi vähän kiirus ehtiä koneeseen, mutta onneksi lensimme ensin Pekingiin, ja kotimaan lennoila ei tarvitse olla ihan niin aikaisin kentällä.

Taksimatkalla pääsimme vielä kerran naureskelemaan paikallisten pyöräilytavoille. On meinaan satulat matalalla!

Vähän erikoisempi menopeli

Viisi kaistaa samaan suuntaan… perussettiä.

Ehdimme lennollemme oikein hyvin. Ensimmäisellä pätkällä Pekingiin, Hannen vieressä istui leppoisa kaveri, joka osoittautui mongolialaiseksi lentäjäksi. Matka meni mukavasti jutustellessa, mies puhui nimittäin erinomaista englantia. Oli mielenkiintoista saada tietää jotain tästä meille kovin tuntemattomasta maailman kolkasta. Tuli jopa sellainen olo, että eipä olisi hullumpaa joskus poiketa Mongoliassa. =)

Lennolla oli hieman turbulenssia, mikä sai taas Liisin lentopelon yltymään. Kuulimmekin mongolialaiselta lentäjältä että Pekingin yllä on usein pahaa turbulenssia. Varsinkin kesällä. Nyt oli onneksi kuitenkin kevät, joten suht lievällä höykytyksellä selvittiin.

Pekingissä meillä oli hetkonen aikaa tehdä viimeisiä Kiinan tuliaisostoksia. Sitten kiiruhdimmekin portille ja hyppäsimme seuraavaan koneeseen. Tämä olikin isompi, ja toiveissa olikin että turbulenssi tuntuisi vähemmän seuraavalla lennolla. Jälleen kerran olimme väärässä. Nousu oli suht möykkyinen ja ensimmäiset 2 tuntia tuli jatkuvasti kuulutuksia tulevasta turbulenssista. Liisillä tuli tippa linssiin ja Hanne koetti selvitä huonon olonsa kanssa (ei ollut matkapahoinvointilääkettä otettuna). Mietitiin siinä että onpa mukavat 6,5tuntia edessä..

Montako Kermania löydät kuvasta?

Onneksi turbulenssi vaimeni kuitenkin parin tunnin jälkeen. Siinä sitten sinniteltiin unettomina Dubaihin asti. Perillä oli kyllä hieno fiilis, että lentoja on enää kaksi jäljellä - Dubaista Riikan kautta Suomeen keskiviikkona.

Passintarkastuksessa menikin taas tovi. Sitten vaan hakemaan rinkat, jotka ovat onneksemme pysyneet kaikilla lennoilla mukanamme. Olimme ottaneet selvää, että pääsisimme metrolla kätevästi hotellillemme. Siispä metropysäkille ja kohti Al Karamaa. Ulostautuessamme metrosta saimme huomata että oli sitten melkoinen ilmaston muutos Jiuzhaigoun lumimaisemiin verrattuna. Kello oli 00.00 ja ulkona oli 31astetta lämmin. Kiva keli hiihtää rinkkojen kanssa hiekkapellolla kohti hotellia. Ei vaan, ei passaa valittaa, lämpöähän me täältä Dubaista ollaan toivottukin.

Hotellimme vaikutti oikein mukavalta, huone oli iso, siellä oli keittiökin. Lisäksi hintaan kuului internetti, aamupala, kuntosali ja uima-allas. Jepujee. =)

Aikaeroa on enää tunti Suomeen, joten vähän meinaa Jet lagia pukata. Nukkumaan siis Mars!!

Keskiviikkona heräsimme yhdeksän kieppeillä Hannen osalta hyvin nukutun yön jälkeen. Kyllä se vaan on totta että viileässä nukkuu paremmin. Liisi nimittäin oli herännyt yöllä kauheaan kuumuuteen ja koettanut laittaa sähkölämmittimensä pois päältä. Oli sitten reiluna tempaissut Hannen lämmittimenjohdon seinästä ja jatkanut hikoilua loppuyön. Hannen onni tällä kertaa.

Laitoimme kamat kasaan päivää varten ja suuntasimme bussiasemalle ostamaan paluuliput Chengduun seuraavalle päivälle. Saimmekin liput ostettua klo 6.30 lähtevään bussiin. Aikainen herätys tiedossa siis. Lipun oston jälkeen, metsästäessämme aamupalapaikkaa törmäsimme jälleen pienoiseen kielimuuriin. Onneksi erään hotellin kassaneiti saapui avuksi ja saimme tilattua jotain aamupalaksi. Vaihtoehtoja ei tainnut juuri olla, mutta saimme eteemme maukkaan nuudelikeiton kananmunalla.

Tällainen lämmin soppa tuli ihan tarpeeseen, koska ulkona tuntui olevan todella koleaa. Yöllä oli vielä satanut, joten viileys yhdistettynä kosteaan ilmaan tuntui luissa ja ytimissä asti, sormia unohtamatta.

Syönnin jälkeen suuntasimme luonnonpuiston portille. Hanne oli lukenut Lonely Planetista, että lipuista saisi alennusta opiskelijakorttia näyttämällä. Siispä tsekkaamaan lompakon sisältöä, josko sieltä löytyisi jotain opiskelijakortin näköistä. Noh! Ajokorttihan oli oiva lappu tähän hätään. Ajokortit siis pöytään ja hymy naamalle.  Läpi meni, ja säästimme muutaman euron. Ostimme myös bussiliput, joita saisi käyttää rajattomasti luonnonpuiston sisällä. Hintaa tälle kokonaisuudelle tuli 150yuania/nassu.

Päätimme aloittaa matkamme virkistävällä kävelyllä. VIRHE…VIRHEE! Lähdimme siis käpyttelemään autotietä pitkin ajatuksena ottaa bussi vähän matkan päästä, jos mitään näkemisen arvoista ei tulisi vastaan. Apunamme oli 3cm * 4cm kartta jossa oli kikkurakirjaimilla jokunen paikan nimi. Hetken käveltyämme autotietä, huomasimme että vasemmalle puolelle lähti puinen kävely-trail. Reitti kulki toisella puolella koskea, ja siinä portilla oli kyltti, jossa luki jotain punaisilla kikkurakirjaimilla, (myöhemmin selvisikin että kävelyreitti oli suljettu).Päädyimme jatkamaan autotietä pitkin, toiveissa että bussipysäkki tulisi hetken päästä.. Vaan ei tullut. Käveltyämme ”hetken”- ehkä 4km-, aloimme jo heilutella ohikiitäville busseille, että ottaisivat meidät kyytiin. Lipuissa oli kuitenkin sääntö, että kyytiin saattoi nousta ainoastaan pysäkeiltä. Pieni epätoivo alkoi jo painaa mieltä, kun kello riensi eteenpäin, ja me tallustimme autotien vartta näkemättä mitään suomen luontoa kummempaa.

Autotien vartta kuljettiin, toisella puolella koskea oli suljettu kävely-reitti

Ehkä 6km päässä portilta avautui ensimmäinen järvimaisema. Ihasteltiin hetkonen kohtis tavallista lammikkoa, jossa oli kuitenkin todella kirkas vesi. Sen jälkeen tähän astinen kohokohta, kun huomasimme oikein orvokkeja maassa! just just, tätähän me oltiin tänne asti maailmaa tultukin katsomaan (URPOT!!).

Viimein alkoi nousta hymy kasvoille, kun näimme muutaman rakennuksen edessäpäin. Jes! Päästiin bussipysäkille asti. Siispä tässä pieni neuvo Jiuzhaigouhun matkaaville: Ei kannata kävellä alkumatkaa ihan vaan reippailun vuoksi!!!

Kyllä nyt voi olla ylpeä itsestään, löytyi orvokkien lisäksi jopa se bussipysäkki

Päästyämme bussiin alkoivat viimein hienot maisemat avautua edessämme. Hyvähän niitä oli täältä bussista katsella. Just joo, valittiin kyllä niin väärin matka joka kävellä. Onneksi meillä oli mahdollisuus iltapäivällä kulkea tämä hienompi pätkä vielä jalan. Saatiin kyllä todella makeat naurut miettiessämme reittivalintojamme (URPOT!).

Tähän asti olimme kummastelleet, ettei missään näkynyt ketään. Jiuzhaigoun kun piti kuulemma olla kiinalaisten suurin turisti kohde. Kävijöitä puistossa on 1,5miljoonaa/vuosi. Saapuessamme bussilla osioon, josta lähti y-mallisesti kaksi eri reittiä, saimme huomata, että kyllä niitä turisteja oli täällä tänäänkin. Porukkaa oli paljon, mutta ei mitenkään älyttömästi, johtuen ehkä siitä että oltiin vielä off-seasonilla. Huhtikuusta lokakuuhun on-seasonilla on varmasti vielä hurjasti vilkkaampaa.

Päädyimme ottamaan bussin Long lakelle. Järven piti olla kirjojen mukaan ”jaw-droppingly beautiful” . Perillä huomasimme että järvi oli vielä jäässä, joten pysyi sitten leukakin visusti paikoillaan.

Kommeita lumihuippuja kyllä, vaikkakaan ei ihan Himalayaa voittanut

Long laken jälkeen suuntasimme katsastamaan colourful poolin. Oli kyllä veden väri kohdallaan! Alkoi leukakin jo vähän avautua.

Sitten takaisin bussiin, ja asemalla vaihto Swan laken suuntaan kulkevaan bussiin. Ikävä kyllä näin talvis-aikaan bussit eivät kulje perille asti. Matkalla oli kuitenkin monta todella upeaa kohdetta. Kävelimme osan matkasta, ja siinä tallustaessamme saimme jälleen kerran huomata, ettei paikallisilla ole tapana kävellä turhia. He kulkevat kaikki mahdolliset matkat bussilla, ja katsoivat meitä naureskellen, kun hiihdimme taas vaihteeksi autotien vartta.

Voi vain kuvitella millainen tämä maisema on ruska-aikana.

Varkain poikkesimme osan matkasta myös puiselle trailille, vaikka ne olivat tähän aikaan vuodesta suljettuna metsäpalovaaran vuoksi. Totesimme kuitenkin, ettemme polttaneet, emmekä roskittaneet, joten meidän menosta tuskin olisi kenellekään haittaa. Järvimaisemat olivat uskomattoman komeat ja vesiputoukset henkeäsalpaavan hienoja.

Löydätkö kuvasta kasvot?

Palasimme taas vaihtoasemalle, ja tällä kertaa suuntasimmekin kohti uloskäyntiä, sillä olimmehan bonganneet sillä matkalla näkemisen arvoisia kohteita. Hyppäsimme bussista seuraavalla pysäkillä, ja lähdimme kävellen jatkamaan. Veden sinisyys oli vielä vakuuttavampaa, kun auringon säteet osuivat pintaan. Nyt alkoi kuitenkin aurinko jo painua vuorten taa, joten oli tyytyminen hieman laimeampaan sinisyyteen.

Kävellessämme erään bussipysäkin ohi meille huudettiin että enää ei voisi jatkaa kävellen, koska puisto oli menossa kiinni. Hyppäsimme siis jälleen bussiin, ja kiroilimme matkalla, kun näimme vielä monta hienoa kohdetta, joita olisi ollut vielä mukava ihastella. Riskillä poistuimme bussista seuraavalla pysäkillä, ja palasimme vielä kameramme kanssa äskeisiin maisemiin. Onneksi näin, oli meinaan kaunista katseltavaa, jota ei olisi halunnutkaan missata. Ehkä kilometrin kävelyn jälkeen pääsimme vielä bussilla takaisin uloskäynnille.

Uloskäynnin edessä kasvoi komeita kirsikkapuita

Siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei järkevin reittivalinta, mutta nähtiin oikeastaan kaikki mitä tähän aikaan vuodesta saattoi, ja tuli sitten mukavasti ulkoiltuakin.

Matkalla hotellille törmäsimme melkoisiin myyntitykkeihin, saivat jotenkin myytyä meille kuivattuja tomaatteja.

Kävimme pyörähtämässä hotellilla, jonka jälkeen suuntasimme taas syömään. Kävimme taas kurkistamassa menut parista ravintolasta, mutta loppupeleissä päädyimme edellispäivän hyväksi todettuun paikkaan. Otimme samat ruoat ja lisäksi Hanne tilasi vielä Spicy Chicken with Geannts. Arvaus osui oikeaan, ja eteen tuli lautasellinen kanaa ja maapähkinöitä purjon ja chilin kera. =) Juomana maistui iso olut. =D Mission complited.

Hyvää ruokaa, vaikkakaan ei niin tulista kuin olisi toivonut..

Sitten taas hotellille, jossa heiteltiin muutama erä yatsya Liisin nautiskellessa breezeriään. Hannen noppakäsi onnistui yhdessä erässä heittämään pari jatsia ja tulokseksi komeat 324pistettä. Seuraava reissu siis Vegasiin.. tai sitten se sokea kana sattui vaan löytämään sen jyväsen.jyvän.

Ti aamu alkoi aikaisella herätyksellä. Veimme rinkat Nova travellers lodgen varastohuoneeseen säilytykseen kolmeksi seuraavaksi päiväksi. Sitten vaan bongaamaan taksia kadulta ja kohti Xinnanman bussiasemaa. Perillä taas reput läpivalaistuksen kautta ja taas meni linkkuveitset läpi, ilman mitään sanomista. Tosi hyödyllistä että on nämä tarkastukset. Ehkäpä rynnäkkökivääristä voisi tulla sitten jo sanomista.

Bussiasemalla havahduimme että Hanne oli muistanut lähtöajan väärin. Olimme puolitunti liian aikaisessa. Onneksi kuitenkin niinpäin. Odottelimme siinä ja söimme vähän banaania aamupalaksi. Kun lähtöaika alkoi lähetä, tuli bussikuski oikein hakemaan meidät paikaltamme ja ohjasi meidät oikeaan bussiin. Näytimme vissiin niin hukassa olevilta.

Bussimatka alkoi tutusti pikku nokosilla, mutta kunhan pääsimme kaupunkialueelta ulos, Liisi havahtui ja alkoi ihastelemaan karua vuoristomaisemaa. Hanne nukkui.

Pysähdyimme noin 2-3tunnin välein. Pysähdyspaikoilla oli pikkukojuja josta ostaa purtavaa, sekä vessat. Vessat olivat hieman eri luokkaa kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Reikä lattiassa versiot alkavat olla meille jo hyvinkin tuttuja, eikä siinä sen puoleen isompaa valittamista. Nyt pääsimmekin kokemaan yhteisvessan lumoa. Tila oli siis yhteinen ja kaikki tekivät tarpeensa samaan railoon. Yksityisyydeksi oli matalat poikittaiset väliseinämät. Onneksi kuitenkin naisten ja miesten puolet olivat erikseen.  Noh, mitäpä tässä ujostelemaan, samassa veneessä kaikki. Tottahan tästä luksuslystistä täytyi vielä maksaa! (1yuan).

Jakki-makupala, ilmeisesti vanilja.

Matka kesti yhteensä 11 tuntia. Hanne oli aamulla ottanut matkapahoinvointilääkkeen ja hyvin on tehonnut. Loppumatka alkoi nimittäin olla melkoista serpentiiniä.

Perille Jiuzhaigouhun saavuimme illalla seitsemän aikoihin. Bussiasemalla odottikin kyyti hotellillemme. Hyvä niin, koska meillä ei ollut hajuakaan missä hotellimme oli ja alkoi olla jo aika pimeää. Sitten vaan Checkkaamaan itsemme sisään ja huoneisiin. Huone oli siisti ja tilava. Ainoa miinuspuoli oli se, ettei siellä ollut lämmitystä. Öisin lämpötila tippuu 5asteen hujakoille, joten suht viileää oli. Siinä sitten pähkäsimme, että riittääkö meidän vaatteet vai pitäisikö käydä ostamassa yksi pitkähihainen lisää. Huomatessamme että sängyissä oli elektroniset lämpöpatjat, päätimme että pärjäämme yön yli. Mikäli ei ollut peiton alla, oli oltava koko ajan takki päällä.

Jätimme kamat hotlalle ja suuntasimme katuja kiertelemään. Pikkukojuissa myytiin mm huiveja, ponchoja, jakin sarvia ja leopardin nahkoja. Päätimme skipata leopardinnahkat tällä kertaa ja suunnata mieluummin syömään. Kävimme vilkaisemassa parin ravintolan menut, ja oli siinä naurussa pitelemistä, kun yritimme arvailla mitä ruokia mikänenkin tarkoitti. Emme vieläkään ole ihan varmoja myytiinkö yhdessä kuppilassa paistettuja luteita kananmunan kera  vai paistettua riisiä kananmunalla (Fried lice with egg).

Tilasimme lopulta Sweet and sour munakoisoa ja paisettua possua ja sipuleita. Tuli taas Kiina-Suomi –sanakirja käyttöön, kun halusimme myös riisiä. Ei siis lainkaan hassumpi ostos. =)

Hotellillammekin saattoi törmätä hieman erilaiseen kirjoitusasuun. Meillä meni hetki ymmärtää miten tavutus olisi pitänyt mennä.

Syönnin jälkeen hotellille sähköpatjan päälle nukkumaan.

Heräsimme seitsemän hujakoilla ja suuntasimme alas odottelemaan bussia Giant Panda Breeding and Research Centeriin. Bussi oli vartin myöhässä, ja aamuruuhkassa liikenne takkusi aikas pahasti. Liikennevaloja ei tunnuta kauheasti kunnioittavan. Ihmisillä on kauhea kiire joka paikassa, ja olemmekin huomanneet että jonoja ei ehdi muodostua mihinkään, kun kaikki ryykäävät hirveällä höökillä joka paikkaan. Koetamme elää maassa maan tavalla, mutta lentokoneeseen emme kyllä ryykää. Mikä järki on hyökätä kauhealla kiireellä istumaan sinne koneeseen odotusaulan sijaan!?!

Bussikuskimme kävi matkalla tankkaamassa.. Meni aika kauan kun laittoi 1/2desiä kerrallaan tankkiin. Tarkasti, ettei mitään mene ohi. 93sen (joo, elkää kysykö) hinta oli euron/litra.

Pääsimme panda-paikkaan perille vähän ennen ysiä. Klo 11.00 piti olla takaisin autolla. Kävelimme polkua ja n 500metrin päästä törmäsimmekin ensimmäiseen pandaan. Olivat kyllä hassuja veijareita siellä istuskellessaan ja kuoriessaan bambun oksia. Ne ei sitten tosiaan syö mitään muuta kun sitä puuta. Tehtiin tämmöinen havainto kun panda kävi tarpeillaan. Näytti ennemmin uudelta bambun oksalta pötkähtäessään ulos.

Kaikkein ihanimmat pandut sitten löysimme kauempaa muiden turistien tavoittamattomista. Oli 3 söpöä poikasta puussa, joista yksi oli niin hulvattoman hauska siellä riekkuessaan ja roikkuessaan, että ihan pisti naurattamaan kunnolla.

Jäätiin niin haltioituneina katsomaan sitä pikkuista pandaa, että jouduttiin  sitten juoksemaan bussille. Semmoiset kaksi kilometriä me taidettiin tulla  suhteellisen rivakkaan tahtiin alle vartissa reput selässä. Ikävä kyllä  missattiin nursery house, mikä oli kaikkein kauimpana. Siellä olisi voinut  olla niitä pienimpiä pandoja hoidossa. Tiesittekö muuten että pandat on  syntyessään karvattomia ja tosi pieniä? Oikeita toukkia!

Nähtiin me siellä tarhassa myös Red Pandoja, jotka oli söpöjä!

Minä tässä vähän kiipeän..

Oli aivan ihana päivä jälleen ja hotellille päästyä söimme ne ihanat aamupalat teen kera ja vielä ulkona. Voi pojat kun oli kerrassaan namia. Sieltä sitten päätimme lähteä kaupunkia kohti. Hanne puistoon ja Liisi shoppailemaan vielä itselle laukkua Juizhaigouhun, kun ei rinkkoja viitsi ottaa mukaan muutamaksi yöksi.

Puistossa näkyi sitten taas vallan hassuja aktiviteetteja, jota voisi kuvailla myös ehkä tanssiksi. Tähän väliin voisi kommentoida, että kiinalaiset eivät omaa mitenkään hirveän sulavaa liikehdintää. Puistosta pois lähtiessä Hanne kävi ostamassa itselle juustokakun..”Pilalla!!” Hotellia kohti kävellessämme löysimme japanilaisen pikaruokaravintolan, josta saimme todella hyvää hapanimelä kalaa ja paistettua riisiä oluen kera! Hyvät eväät kerrassaan taas, vaikka tilaamisessa oli jälleen hankaluuksia.

Ennen hotellille menoa päätimme yhtyä paikallisten naisten jumppatuokioon, muutaman kappaleen verran. Ja nyt voin tunnustaa, että ei se meidänkään koikkelehtiminen ollut niin hirveän kaunista katseltavaa ollut, siispä kiitimme ja lähdimme hotellille vähin äänin. Mutta hauska muisto jäi J

Huomen aamulla sitten kohti bussiasemaa ja Juizhaigouta! Saapa nähdä minkälainen paikka tämä lumottu paratiisi sitten onkaan.

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen noin 9aikaan. Kymmeneltä olisi tarkoitus tavata couchsurfing tyttö Yanua. Menimme alkuun alakertaa aamupalalle. Tilasimme eurooppalaisen aamupalan, johon kuului toastit marmeladilla, pari paistettua munaa, sieni-sipulipaistosta, paistettu tomaatti ja kulho jogurtti-mysli-omena-appelsiini sekoitusta.

Voin kertoo että oli sitten paras aamupala ever!

Aamupalan jälkeen menimme kadunvarteen odottelemaan Yanuaa. Hetkosen myöhässä hän kiiruhtikin paikalle. Oli unohtanut hotellimme numeron ja kävellyt kadun päästä päähän. Onneksi löysi kuitenkin perille. =)

Menimme sisälle juomaan kupposet.. Hannen kaakao oli taas parasta ikinä (voitti jopa liberechin bussimatkan kaakaon) Ja Liisin tilaama Cappucino pesi italialaiset kahvit mennen tullen. Myös tee jota tilasimme oli tosi maukasta. Olihan sinne laitettu taateleita makeutta luomaan.. Ei hassumpi yhdistelmä. Mutta ei olisi ihan heti uskonut, että elämämme parhaat kahvit ja kaakaot tulisimme nauttimaan kiinalaisessa hostellissa.

Yanua kertoili tekevänsä vapaaehtoistyötä tällä hetkellä eläinten parissa. Hän oli tehnyt vapaaehtoistyötä myös Zambiassa ja opettanut Norjassa. Suomessakin oli pirulainen ehtinyt pyörähtämään Kemissä ja Oulussa asti. Aika erikoista oli törmätä kiinalaiseen joka oli käynyt Suomessa. Juomien loputtua lähdimme käpyttelemään keskustaa kohti, ja Yanua kertoili mielenkiintoisia juttuja Kiinalaisesta kulttuurista ja tavoista. Saimme häneltä myös neuvoja, kuinka saisimme tilattua ei tulista kiinalaista ruokaa.

Keskustaan päästyämme tuli Yanualle kyyti, hän oli suuntaamassa töihin kouluttamaan uusia vapaaehtoistyöntekijöitä. Me käppäilimme rauhassa takaisin hotellille vaihtamaan vähän vaatetta. Täällä on ollut aamuisin aika viileää, mutta päivän mittaan ilma lämpenee yli 20asteeseen.

hotellilla kyselimme kuinka saisimme parhaiten varattua liput Jiuzhaigouhun – upeiden maisemien kohteeseen, joka on ollut matkasuunnitelmissa Suomesta lähtien. Kuulimme että hotellimme voisi järjestää bussikyydit, mutta bussiasemalta saisimme liput hieman halvemmalla. Varasimme kuitenkin hotlamme kautta reissun Panda tarhaan seuraavalle päivälle. Otimme lisäksi pari lisäyötä, koska tykästyimme hotelliimme kovasti, eikä tulisi mieleenkään vaihtaa hotellia.

Hotellimme hirmuiset vahtikoirat

Sitten suuntasimme takaisin keskustaan ja kohti bussiasemaa. Matkalla pysähdyimme ICBC Pankin ATMllä , jotta saisimme nostettua rahaa yhteiseltä tililtämme. Eipä ollutkaan niin helppo keikka se. Painaessamme kielenvalinnan englanniksi, kone tilttasi.. saimme kuitenkin kortin ensimmäisellä kerralla ulos. Ei muuta kuin viereiselle automaatille koittamaan uudestaan. Yritimme ymmärtää ohjeet kiinaksi, mutta kuka noista kikkurakirjaimista selvää saa!!?! Siispä kielenvaihto ja uusi tilttaus.. PRKL! Nyt pitikin hakea jo pankin henkilökunta auttamaan, jotta saimme kortin ulos. Sitten vaan tiskille, josko sieltä saisi nostettua rahaa. Vaan eipä ole Nordeoita Kiinassa.. ylläri! ei onnistunut rahan nosto, ja kuulemma korttia ei voisi enää käyttää automaatissakaan, ainakaan saman päivän aikana.

Onneksi meillä oli useampi luottokortti messissä. Niinpä suuntasimme seuraavaan pankkiin ja pyysimme henkilökunnan avuksi rahannostoon, jotta meidän ei tarvitsisi vaihtaa kieltä. Saimmekin rahat vaivatta nostettua, ja mieli muuttui taas aurinkoiseksi. =)

Käppäilimme pitkätkön matkan bussiasemalle. Ostaessamme lippuja törmäsimme pieneen kieliongelmaan:

Liisi: Where does the bus leave?

Kassahenkilö:  7.30.

Liisi: Yes, but WHERE does it leave?

Kassa: No, oneway only.

Liisi: ok….

Menimme sitten omatoimisesti kurkkimaan, millaiset portit olivat, ja toinen työntekijä jopa ymmärsikin kysymyksemme ja sanoi että laiturilta 2.

Takaisin päin tullessamme alkoi taas nälkä kurnia masussa. Koetimme katsastaa paikallisia paikkoja, mutta olimme tulleet jo niin lähelle keskustaa, ettei näkyvissä ollut kuin KFC, donutcoffee ja PizzaHut. Noh, PizzaHutiin siis, josko Hanne nyt saisi sen himoitsemansa kurpitsalasagnen. Vaan ei menneet nallekarkit tasan tälläkään kertaa. Lasagnea tilatessa myyjä äkisi jotain, ja päätyi loppupeleissä kirjaamaan lautasliinaan sanan NOT. Ei sitte! Hanne otti sitten hedelmäisen katkarapusalaatin ja ristikkoperunoita. Liisille halusimme jotain ei tulista ruokaa. Siinä sitten piirtelimme chilin kuvia lautasliinaan ja rastia päälle. Ei mennyt perille..Noh jälleen kerran oli kaivettava Suomi-Kiina –sanakirja esille ja alleviivattava lausetta ”en halua tulista ruokaa”. Loppupeleissä emme olleet varma tulisiko Liisille paistettua riisiä vai spagettia, vai kenties molempia.

Kumma kyllä saimme kaiken haluamamme, eikä mitään ylimääräistä. Hyvältä maistui, vaikka vieläkin Hannea kaihertaa se kurpitsalasagne… mmmm…

Ruoan jälkeen suuntasimme keskustaan, josta löysimmekin melkoisen ostoshelvetin. Taas löysi Liisi itselleen vaatteenparren jos toisenkin. Hanne kranttuili jälleen, eikä mukaan tarttunut hipstersit, jotka myöhemmin osoittautuivat liian pieniksi. Pöh… Toisaalta on ollut Hannen rinkka jo niin ääriään myöten täynnä, että olisikin hyvä olla tekemättä järjettömästi  löytöjä.

Ruokakaupasta haimme taas kasan omenoita ja vähän muuta mukavaa. Liisi oli sitten menossa väärältä puolelta kassoja onnellisesti ulos. Mutta onneksi Hanne sai rääkästyä Liisille, että ”Äläkä sitten sitä virhettä mee tekemään, että kassojen etupuolelta meet ulos. Voin kertoo että sanomista tulee!” Matkalla alkoi taas juttu mennä hieman levottomaksi. Mietittiin jo kovasti että lähdettäisiin kyselemään kemikaaliosastolta sitä kuuluisaa PhotoShop -merkkistä tuotesarjaa. Kun olemme kuulleet että sillä saa todella hyviä tuloksia, jopa alle tunnissa! Noh, vielä ei pokeri riittänyt kyselemään (piilokameraan?), ehkä joku toinen päivä.

Taistellessamme siitä kumpi kantaa kauppakassit keksimme myös uuden sanalaskun, joka toimii hyvin, etenkin arabimaissa: ”Kädet poikki, joka toisen kasseja ronkkii”…

Hotellillamme pääsimme pesemään pyykkiä ja laittamaan blogin julkaisuun. Iltapalaksi otimme sitä ihanaa kaakaota, teetä ja kana-klubileivät. Saimme kuin saimmekin vaihdettua ranskikset kananmunaan, vaikka ensin meille naurettiin ja pudisteltiin päätä.

Sitten pienet jumpat ja nukkumaan.

Toinen aamumme Guangzhoussa alkoi tutusti omenalla. Pakkasimme rinkat rauhassa ja veimme ne alas. Oli taas melkoinen selittely ja sanakirjojen käyttö kovilla, että saimme respahenkilöstön ymmärtämään, että halusimme jättää rinkat hotellille päiväksi säilytykseen. Viimein löysimme yhteisymmärryksen ja saatoimme Liisin kanssa lähteä kaupunkia kiertämään.

Meillä ei ollut hajuakaan kuinka lähellä keskustaa olimme, mutta joltain perä-Hervannalta paikkamme vaikutti. Pikku-putiikkeja löytyi vaikka millä mitalla, mutta ostettavaa ei ihan hirveästi kuitenkaan. Tutustuimme uusiin tuotemerkkeihin, kuten Aple, Adivon ja Empricio Armanco. Liisi bongasi itsellensä muutaman vaatekappaleen, ja molemmat löysivät jokusen tuliaisen.

Pikkuputiikki kera aivan lutunen koira

Eihän tuommoisia voi edes syödä…

Nälän yllättäessä päädyimme kiinalaiseen pikaruokapaikkaan, josta saimmekin oikein makoisaa hunajamarinoitua possua, riisiä ja kasviksia barbegue soosilla. Toinen valitsemamme annos sisälsi huonolaatuista naudanlihaa ja litkun jossa oli kevätsipulia ja inkivääriä.. ei niin nappivalinta.

Käpyttelimme pieneen puistoon asti, ja sen laitamalta ostimme pätkän bambua. Olipa makiaa! Kyllä pandojen kelepaa.

Huiluako siinä soitellaan?

Kellon lähetessä viittä suuntasimme taas hakemaan rinkkamme, ja metrolle. Matkaa lentokentälle oli noin 30min. Kantonin kenttä oli aika iso ja hyvin siisti. TaxFreessä innostuimme shoppailemaan namusia. Ja kassalla huomasimmekin että nämä parit konvehdit olivatkin kovin hintavia. 200g maksoi noin 7€. Mutta suuressa puutteessa ne maistuivat mielettömän hyvältä.

Lentomme oli vaihteeksi myöhässä. Onneksi kuitenkin koko lento Chengduun oli hyvin tasainen, eikä Hannen tarvinnut tuntea pahanolon häivääkään. Liisin lentopelkoa tasaisuus ei kuitenkaan onnistunut hälventämään.

Perillä Chengdussa olimme tunnin aikataulusta myöhässä, mutta eipä tuo haitannut, koska ei oltu jäneksen selässä. Kävimme vaihtamassa Hong Kongista jääneet dollarit yuaneiksi. Kuitin saatuamme ihmettelimme kuinka saatoimme saada niin vähän rahaa. Noh, emäntä tiskillä oli sitten jakanut antamamme rahat erilaisiin nippuihin ja ottanut jokaisesta neljästä nipusta 20yuania komissiota. Menetimme siis noin neljäsosan antamistamme, eikä vaihtoa voinut enää perua. Tässä saimme siis ensimmäisen kerran kokea kun turistia oikein huijataan. Noh onneksi rahaa nyt ei isoa summaa tullut vaihdettua. Tappiota  tuli noin 10€. Päätimme samalla että kiinassa ei vaihdeta enää penniäkään. Tästä eteenpäin tulisimme käyttämään vain ATM:iä.

Harmistuksesta selvittyämme suuntasimme ulos taksijonoon. Taksit eivät millään hahmottaneet mihin olimme menossa, vaikka meillä oli osoite kikkurakirjaimilla. Onneksi eräs englantia puhuva businessmies kysyi taksistaan mihin olimme menossa. Näyttäessämme lappua hänen kuskilleen, saimme viimein jonkun joka tiesi minne ajaa. Kiltti businessmies jakoi taksinsa meidän kanssamme ja viimein pääsimme matkaan.

Matka hotellillemme maksoi 60yuania. Kello alkoi olla puoli yksi ja vähän jo väsyttikin. Astuessamme hotlamme sisäpihalle kajasti vastapäisestä rakennuksesta kutsuva valo. Molemmat toivoivat kovasti, että juuri tuo valo tulisi hotellistamme. Ja tulihan se. =) Nova Traveller’s Lodge oli nettisivujen kuvissa vaikuttanut aika rähjäiseltä, mutta se oli halpa ja sitä oli moni kehunut. Nyt olimme kyllä tyytyväisiä valinnastamme. Respahenkilökunta puhui hyvin englantia ja paikka oli tosi kotoisa. Huoneemme minidouble room oli pieni, mutta siisti ja sieltä löytyi kaikki tarvittava (jopa vessapaperi, mitä joissakin hotelleissamme ei ole ollut).

Hanne pääsi viimein nettiin ja sitten vain unten maille.

Aamu alkoi urakalla yrittää saada kaikki tavara mahtumaan rinkkoihin. Molemmilla kun oli tullut aika paljon shoppailtua, oli tämä urakka aika haastava. Loppupeleissä saimme kuin saimmekin kaiken pakattua mukaan, eikä vielä tarvinnut edes luopua mistään. Chengduun on tarkoitus jättää osa kamoista, jotka ovat olleet mukana vain tätä reissua varten (mm. lakanat).

Huoneen luovutusaika oli klo 12.00, sitä ennen lähdimme käymään aamupalalla kaupungilla. Päädyimme kuppilaan, joka oli koristeltu koiran kuvilla ja jossa oli hyvännäköisiä aamupalakokonaisuuksia. Otimme munakkaat ja omeletit kera appelsiinimehun ja teen. Hyvvää oli ja maha tuli täyteen. Aamupalan jälkeen palasimme hotellille tsekkaamaan itsemme ulos ja suuntasimme rinkkojemme kanssa metroasemalle. Metrolla sitten taas ShenZheniin ja passintarkastusten kautta ostamaan liput Guangzhoun junaan. Nytpä ei liput irronneetkaan enää halvalla. Maksua tuli 80yuania/naama (10€) vaikka matkan pituus oli vaivaiset 1h 30min.

Junassa ehdimme kirjoitella blogia hetkisen, kunnes ryntäsimme pois itäisellä asemalla, jonka muistelimme olevan lähellä hotelliamme. Menimme siitä infoon kysymään kuinka pääsisimme Huang Chau hotellillemme.Infon emäntä taisi kuulla vähän väärin… olimme siitä 40min metroissa ja ulos päästyämme alkoikin melkoinen Huang Chaun metsästys.. Loppupeleissä päädyimme Guangzhou hotelliin kysymään neuvoa, ja hoksasimme samalla että infon täti olikin kuullu Huang Chaun Guangzhouna (koetapa itse lukea nämä nimet niin kuin pitäisi). Uudet ohjeet saatuamme suuntasimme takaisin metroon.. Tässä vaiheessa allkoi rinkat jo tosissaan painaa suoliluunharjuja!

Päästyämme ulos metrosta, menimme ensimmäisestä kipsasta kysymään ohjeita hotellillemme. Meinasi olla naurussa pidätteleminen kun heppu piirsi meille kartan ja kirjoitti teiden nimetkin hienosti.. Kikkurakirjaimilla tietenkin.. Eikä ymmärtänyt yhtään, kun koetimme sanoa ettemme osaa lukea niitä. Noh hieno kartta siitä tuli!

Ja tässä ohjeet hotellille: Käännytte siis kadun xing shi gain jälkeen vasemmalle. Hotelli on suoraan kong fang kou lang louta vastapäätä. Tai jotain vastaavaa, lukekaa itse..

Ohjeiden ja kartan avulla löysimme kuitenkin tällä kertaa ihan oikealle hotellille tosi nopsaa. Joko viimein rinkat pois selästä!?! Ei kuitenkaan nuolaistu ennen kuin tipahti… tiskillä meni kauan! Ei englanninkielentaitoa, eikä taitoa lukea suomalaista passia. Viimein ylös ja nyt se rinkka pois selästä. Suoliluut kiittää. Kauhea nälkä yllytti meidät samantien hakemaan ravintolaa. Kun kysyimme tiskiltä mistä saisi hyvää ruokaa, joka ei olisi tulista. Vastaus: Mc Donalds. Kas kun ei Michael alone. (Sinne mennään kyllä jos löydetään.) Jotakin näistä olisi kyllä kiva päästä testaamaan:

Tähän viitaten…

Hetkosen kiersimme Kantonin laitakylää, ja päädyimme sitten sinne mäkkäriin. Wrapit naamaan ja olo parani selvästi. Illalla pelasimme hotellilla korttia, viimein saimme 500nimisen pelimme loppumaan 10000pisteeseen. Hanne suoritti missiotaan oppia juomaan olutta, ja Liisi joi kiinalaisia lääkeyrttejään. Hanne onnistui juomaan koko pullon, mutta Liisin litku oli kyllä niin kamalan makuista, että vaikeaa teki. Päälle nautiskelimme sitten torilta ostamiamme hedelmiä. Mango toi kyllä tosi hyvän maun suuhun.. ai että näitä etelän hetelmiä!

Heräsimme puoli kymmenen hujakoilla ja söimme aamupalaksi eilen ostamiamme todella herkullisia omenoita. Katsastimme netistä kunnollisia ostospaikkoja ja suuntasimme Fa Yuen Streetille. Tältä kadulta löytyikin ensimmäisiä sopivan oloisia putiikkeja ja shoppailu saattoi alkaa. Aikamme kierreltyämme palasimme Lady’s marketille, missä olimme edellisenä iltana ehtineet hetken puikahtaa. Tällä kertaa tiesimmekin mitä sieltä saattoi löytää ja kuinka tingata. Yleisesti myyjän sanomasta hinnasta lähti 60-70% pois, kun hetken jaksoi vääntää. Matkaamme tarttui kasa tuliaisia, vaatteita, kenkiä ja kosmetiikkaa. Päivä vaikutti lupaavalta. =)

Katunäkymää Honkkarista

Kauhean tinkaamisen jäljiltä alkoi nälkä taas kurnia mahan pohjalla, oli siis etsittävä ravintola. Hetkisen harhailun jälkeen päädyimme lounaspaikkaan, joka oli täynnä kiinalaisia. Istahdimme pöytään ja tutusti eteemme kiikutettiin lasit teetä ja englanninkieliset menut.  Hong Kongissa kaikki joihin olemme törmänneet, ovat puhuneet suht hyvää englantia. Täysin eri tilanne siis kuin Kiinan mantereella. Liisi tilasi hapanimelä possua ananaksella ja Hanne kanaa curry-kastikkeella. Ruoat tulivat todella nopsaa ja niin kuumina, että me molemmat poltimme kielemme. Tällä kertaa ruokapaikka oli nappivalinta. Ainoa miinus oli se että, niin kuin joka paikassa muuallakin, kananpaloissa oli vielä nahka päällä. Muutoin superhyvät eväät. =)

Ruokailun jälkeen lompsimme takaisin hotellille, missä sattui seuraavaa:

Hissiin mentäessä, samalla kyydillä tuli intialainen mies alhaalta mukaan. Sitten ehkä yksi hyvin hämmentävä tilanne. Intialainen mies sanoi meille jotain, jota kummatkaan ei ymmärtänyt täysin ja jäimme molemmat ihmetellen katsomaan miestä. Hannen ilme oli kutakuinkin ”sori”- ilme ja Liisin ”no niin just”- ilme. Hieman enemmän vielä sekoitti pakkaa se, että mies alkoi puhumaan meille edellisen kommentin jälkeen Jackie Chanista, ja jatkoi koko hissimatkan ajan aina 16. kerrokseen. Päästyämme ulos hissistä aloimme päivitellä miehen ensi kommenttia.

H: sanoko se mies että: ”You shouted at me.  You shouted at me, and it was really rude.”, mutta eihän me sille mitään huudettu..?

L: Ei, kyllä mä kuulin että se sanoi ”If you show at me, I will show at you  in my room.”

Edelleenkään ei ole selvinnyt mitä mies tosissaan sanoi eikä ikinä varmaan selviäkään. Mutta ollaan saatu kyllä hyvät naurut joka kerran kun tätä mietitään!

Joku löysi kaverin..

Seuraavaksi kun vuorossa olisi kipuaminen Victoria’s Peakille, siispä kamaa vähemmäksi, ja vaatteet urheilullisemmiksi.  Menimme metrolla ensimmäistä kertaa Hong Kong islandin puolelle, ja tietä kysäisemällä pääsimmekin saimmekin oikean suunnan kohti Victoria’s Peakia. Kipusimme tunnin verran vehreässä maastossa noin 560m korkealle peakille. Matka oli oikein rattoisa, ja oli kiva päästä liikkumaan kunnolla.

Matkan varrelta..

Pientä miinusta täytyy antaa opasteiden puuttumisesta. Tietä kysymällä löysimme kuitenkin ylös näköalatasanteelle. Näkymät oli hienot:

Ylhäällä oli jos jonkinmoista kuppilaa. Kävimme tutkailemassa tarjonnan ja päädyimme syömään Mak’s Noodles –nimiseen kuppilaan, joka oli saanut Michelin-suosituksen ja myös Anthony Bourdain oli käynyt siellä syömässä. Tilasimme nuudelikeiton katkarapu-wontoneilla ja possu-dumplingeilla.

Nyt täytyy kyllä myöntyä siihen, että vaikka paikka oli kovin arvostettu, ei ruoka ollut meidän mielestämme erityisen hyvää. Söimme sen verran että pahin nälkä lähti ja lähdimme ostamaan sisäänpääsyliput ylös näköalaparvelle. Hintaa oli 3€/emäntä.

Ei hattumpaa…

Aikamme pällisteltyämme päätimme lähteä alas. Alas kulkevan tramin jono oli niin pitkä, että lähdimme suosiolla jalkaisin. Innoissamme juoksimme alkumatkan, kunnes huomasimme olevamme hieman eri tiellä kuin aiemmin. Harhaillessamme rinteillä törmäsimme tietä kysyvään venäläispariskuntaan. Luulimme jo saaneemme käsityksen mistä oikea polku lähtee, niinpä sanoimmekin pariskunnalle, että seuraisivat vain meitä, niin löytäisivät takaisin alas. Jatkoimme tietä pitkin 10metriä venäläisten edellä ja hetkosen kuluttua huomasimmekin että olimme kuitenkin harhautuneet eri tielle. Noh hyvällä pokerinaamalla jatkoimme kuitenkin samaa autotienvartta, joka loivasti laski kokoajan rinnettä alas. Venäläiset tulivat kiltisti perässä. Kiersimme varmaan pari ylimääräistä kilometriä, mutta pysyimme ainakin valaistulla tiellä, ja loppupeleissä saavuimme saman polun alkuun mistä olimme ylös lähteneet. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin. =)

Hetken kierreltyämme kaupungin laitamilla päätimme lähteä takaisin Tsim Sha Tsuihin. Saimme eräältä paikalliselta vinkin mennä lautalla. Etsiessämme oikeaa satamalaituria, onnistui Liisi innostuneena sundayn syömisestä kysymään hyvin, hyvin epäselvästi mistä lautta lähtee.

Kysymys kuulosti kutakuinkin tältä: ”The ferry. Is go to Kowloon, where is, we go to ferry? ”

Vastauksena hyvin äimistynyt:” Whaat??!”

Hanne yritti paikata: ”Boat?”

Sitten saimmekin selkeät ohjeet mihin suuntaan jatkaa kulkua. =)

Venematkankin pystyi maksamaan octobus-kortilla (hintaa hurjat 25senttiä).  Matka kesti ehkä 10min, ja maisemat oli kohdillaan. Tsim Sha Tsuissa pyörähdimme H&Mllä, jotta Hanne sai viimein ostettua itselleen uuden paidan, jota oli hinkunut Nepalista lähtien. Sopivia kun ei muualta ollut löytynyt, niin varmana valintana Henkkikseltä mukaan tarttuikin sitten kolme paitaa.  Sitten vain hotellille nautiskelemaan siitä ettei tarvinnut enää olla jalkojen päällä, olihan päivän aikana tullut käveltyä varmaan 25km. Mutta aivan loisto päivä takana!